Täällä nukkuu koirat, kissa ja vauva. Minä odottelen varmistuksen varmistustestiä, jonka postinkantajan pitäisi kohta luukusta tipauttaa. Eihän sitä toki voi olla oikeasti raskaana, jos ei testi näytä kahta tasapaksua viivaa.. Monta kertaa peräkkäin.. 

No, ei voi olla miettimättä että mihin soppaan on taas lusikkansa pistänyt. Hei mä haaveilin (oikeastaan käytännössä etsin jo) koirasta, miten sen haaveen nyt käy? Sitten mulla olisi joulukuussa kaksi koiraa, kaksi lasta, hevonen ja mies. Mistään päästä ei voi hyvällä tahdolla lähteä karsimaan, joten odotettavissa on vain joukkoeen kasvua. 

Kuvittelen jo itseni rahtautumassa S-markettiin tuplakärryjen kanssa. Lapset huutaa, koirat haukkuu... Ei. Jotenkin kiero mieleni kääntää asian niin, että tarpeeksi uusissa, hienoissa tuplasysteemeissä naperot hymyilee kuin hangon keksit ja on kiltisti. Vähän niinkuin muuttaessa uuteen asuntoon kuvittelee kämpän aina olevan siisti. Niinpä niin. 

Pesueesta pääsiäiseen. Meille tuli lehti, olikohan se Plussa tai Yhteispaha. Joka tapauksessa siinä oli maukkaan näköisen appelsiini-suklaakakun ohje. Sitäpä teen pääsiäiseksi, onnistuu tai ei. Muuten pääsiäisen ruoat ovat hakusessa. Jospa spagettia ja lihapullia, panostettaisiin jälkiruokaan?  Lammasta ei tähän taloon tule, se maistuu villalta. Tosin koskaan en ole syönyt kunnolla tehtyä lammasta. Enkä korota itseäni niin korkealle jalustalle, että osaisin muka lampaan sittenn kunnolla valmistaa. 

Testit tulee. Bää vaan ja heihei!

Muutto Etelä-Karjalaan lähenee uhkaavaa vauhtia. Avoimin mielin olen sinne toki lähdössä täältä pääkaupunkiseudun humusta. Mitenhän sinne kuitenkaan sopeutuu? Mies tekee pitkää päivää ja vieraassa kylässä lapsen kanssa ei ihan hevillä ihmisten ilmoille uskaltaudu. Ja vielä raskaana. 

Miten onnistuinkaan saamaan sen selvän haamuviivan testiin juuri nyt? Maanantaille tilasin lisää testejä, joilla saadaan tähänkin lottoarvontaan varmistus. Kohtalon ivaa, että esikoista yritettiin vuosi ja nyt kun luotin siihen että toisessa menee vähintään yhtä kauan, niin ekasta ovulaatiosta tärppäs. Just joo. Liian helppoa, sanon minä. Tässä käy vielä huonosti. 

Jotenkin huvittaa muuttaa kaksioon, jos neljättä perheenjäsentä odotetaan saapuvaksi joulukuulle. Mutta jostain se on taas aloitettava. Uusi paikkakunta ja kaikki. Olisinpa mielelläni synnyttänyt tämän toisenkin Kätilöopistolla. Mutta käynnistystä en mielelläni kokisi enää. Rasittaa ajatuskin siitä ronkkimisen ja lääkkeiden määrästä. Ei raskausmyrkytystä eikä hepatoosia, kiitos. 

Kaikkien näiden synkeiden mietteiden alla minussa heräsi ostoshirmu. Jo uusi asunto vaatii toki uudet huonekalut. Lamppuja, tauluja, sohva, uusi ruokailuryhmä.. Miehelle tuossa olisi ollut jo tarpeeksi. Mutta että uusi vauva? Sille tietysti aletaan hankkia kaikkea mitä esikoiselle ei ehditty tai tajuttu valmiiksi ostaa. Ja tuplarattaat. Ne tuplarattaat mistä haaveilin. 

Fuyu